Tuntuu että teen kaiken väärin. Tämän blogin kirjoittamisenki. En tiedä kuka olen tai mitä haluaisin olla. Puolet minusta on se vanha sama positiivinen, rento, auttavinen tyttö joka nauraa aina, on kaikken kaveri ja suht hyvä kaikessa. Toinen puoli on sairas joka mietttii ja toivoo kauheita asioita elämältään, elää omassa kuplassaan, omassa maailmassa josta kukaan ei tiedä. Nytkin toivon että olisin todella kovassa kuumeessa tai oksennustaudissa jotta voisin vain nukkua, unohtaa kaiken, ei tarvitsisi miettiä et mitä tekisi, ei pystyisi syömään. Sitä minä toivon. Ei minun kuuluisi olla tämmöinen, en tämä ole minä.
Huijjaan kaikkia, poikaystävääni, parasta kaveriani jonka olen tuntenu jo päiväkodista, joka on minulle kuin sisko. Voi kumpa voisinkin nyt vain lopettaa tämän paskan. Tiedän että pystyisin siihen hetkeksi mutta heti kun lihoisin takaisin 55 kg laihduttaisin takaisin. Mikä minua oikeen vaivaa?
Olen siis 171 pitkä ja alin paino johon olen lähiaikoina päässyt on 53 kg ( Tällä hetkellä varmaan 55, en halua ees tietää) Tämän päivän ruokia en kehtaa ees listata, sen verran voin kertoa että niitten takia on tänään jo itketty ihan tarpeeks.Mutta nyt voisin mennä nukkumaan, huomenna koulua jeij!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti